5. Fyssarikäynti.

Tänään oli viides fyssarikäynti ja sillä mielellä lähdin sinne, että kyynärsauvat jää nyt kokonaan pois. Ja niinhän ne jäi. Vaikka kävely onkin edelleen hieman toispuoleista jalan ojennusvajauksen vuoksi. Kyllä se siitä pikku hiljaa, kun muistaa vaan hiljakseen ja kroppa suorassa kävellä. Ja ajattelee mitä on tekemässä, eli ottamassa askelta, ettei tule suurempia horjumisia.

Viime kerralla neuvottu jumppa on tehonnut hyvin etureisilihakseen ja se on selkeästi vahvistunut. Tällä kertaa tuli vain yksi uusi jumppaliike ja nyt aletaan treenaamaan penkiltä nousuja eli pientä kyykkyä. Syväkyykyt esim. tangon kanssa on vielä kielletty. :D

Tämän lisäksi tuli iso kasa venytyksiä, joiden tarkoituksena on saada ojennusvajaus ja turvotus kokonaan pois. Turvotus ja kiristävä tunne jalassa kyllä vähenee viikottain. Vesijuoksu olisi hyväksi tässä vaiheessa.

Leikannut lääkäri kirjotti vielä joulukuun sairauslomaa. Fyssari sanoi, että jos mulla on joulun ja uuden vuoden välissä yhtään tunne, että en vielä kykene töihin (eli jos kävely on ontuvaa ja jalassa on edelleen ojennusvajautta) niin täytyy hakea lisää saikkua vaikka työterveyslääkäriltä. Paha sanoa vielä, kun polvi menee paremmaksi joka viikko, mutta turha siitä vielä on stressata. Turha sinne töihin on mennä ontuvalla jalalla ja kuormittaa toista jalkaa liikaa niin sen jälkeen ollaan taas saikulla.

Lueskelin mun edellisiä tekstejä ja aika pitkälle on jo päästy tuosta leikkauksen jälkeisestä viikosta, joka oli ihan kaikin tavoin kamala.

Kyllä tästä kuulemma vielä hyvä polvi tulee, täytyy vaan olla kärsivällinen ja parannella rauhassa. :)

2 kk operaatiosta ja 4. fyssarikäynti.

Hei, tää on jo mun 20. postaus tänne. Aika hyvin tää blogi on pysyny elossa, vaikka viime viikot aika hiljaista olikin. Siksi, koska ei oo ollut mitään uutta kirjotettavaa. Tänään oli kuitenkin taas fyssarikäynti aamulla ja sieltä sai kirjoituksen aihetta.

Ensin tsekattiin mun kävely, oli kuulemma jo parantunut viime kerrasta. En varo enää niin paljoa operoitua polvea. Tuli ohje, että kaikki tuet jää nyt pois, ainoastaan keppiä saa enää käyttää. Ja se keppikin saa pikku hiljaa jäädä pois, kun vaan siltä tuntuu. Vielä ei kyllä tunnu siltä ja polvituenkin olisin vielä pitänyt, mutta se kuulemma surkastuttaa lihaksia edelleen liikaa. Kuulemma, jos tuntuu siltä, että en pärjää ilman tukea niin siihen saa laittaa jonkun kevyen tuen, joita saa ihan kaupoista. Yksi semmonen mulla onkin täällä himassa, mutta se on aivan liian kapea vielä turvottelevaan polveen.

Arpi on kuulemma hyvin parantunut myös ja nyt sai vesijuoksuun luvankin. Uimahallissa täytyy tietysti olla varovainen, ettei liukastu tai kompastele. Uiminen on vielä liian vaikeaa, tulee liikaa kiertoliikettä polveen.

Kuntosalillekin saa mennä jo. Alakroppaan ei saa vielä tehdä suuria pumppauksia. Ainut, että yläkroppaa voin tehdä himassakin jonkun verran ja kuntopyörä löytyy himasta. Eli voi olla, että se salille meno vielä jää. Siitä tulikin mieleeni, että eilen meni Kuntopyörällä ilman vastusta 10 min. Mikä on jo aika paljon. :)

Uusia jumppaliikkeitä tuli paljon.
-Pyöräilyliike kädet lantion alla tukena (selällään)
-Lantion nostot polvet koukussa
-Reisilihaksen ojentelua suoraksi, tyyny jalan alla.
-Polven nosto/tuominen mahan päälle.
-Reiden ojennus suoraksi nilkkapainojen kanssa.
-Polvi koukkuun päinmakuulla eli naama vasten maata.
-Nilkka koukkuun ja polven ojennus painojen kanssa.
-Rappusille nousua kantapäät tyhjän päällä ja nousu varpaille. (Pohkeiden vahvistaminen.)

Seistessä ja makuulla polvessa on vielä ojennusvajautta. Koukistus on kuitenkin jo 110 astetta. Reisilihaksen voima on kasvanut, mutta ei ole vielä täysissä voimissa.

Fyssari sanoi, että joulukuussa ei ole asiaa duuniin.
Seuraava käynti on kahden viikon päästä, mutta kuulemma ollaan jo hyvin paljon voiton puolella.

Ortopedi soittaa maanantaina, onneks on tuo fyssarin lausunto, jonka voi lukea suoraan paperista sille. :D

3. Fyssarikäynti.

Lähdin aamulla ensimmäistä kertaa ilman ortoosia liikkeelle ulos. Tai no kävelin pihan läpi autoon ja autosta fyssarin luo. Hieman epävarmalta kävely ilman tukea tuntuu, mutta näin mennään kerta ortopedi suositteli ortoosista luopumista. Toisen kepin otin edelleen mukaan.

Fyssari tsekkasi kuinka kävelen. Kuulemma vinossa ja nojaan liikaa keppiin. Pahus. Käski harjoittelemaan kävelyä peilin edessä, että ryhti olisi suora ja varaisin jalalle vaan lisää painoa, enkä luottaisi keppiin enää niin paljoa. Fyssari kuitenkin sanoi, että kerta olen vasta eilen ortoosista luopunut niin ei se jalka heti täydessä terässä voi ollakaan. Sanoin, että ajattelin käyttää ortoosia enää lähinnä, jos lähden pidemmälle kävelyreissulle. Ja siihen hän sanoi: "Älä laita. Etsitään sulle kevyempi tuki siihen." Ja näin pääsin kertaheitolla koko ortoosista eroon ja nyt mulla on tosiaan tuo kevyempi versio. Ei oo enää niin mekaaninen kapistus, että se robottiolo, joka ortoosista tuli lähti pois. Tämä nykyinen tukikin laitetaan vaan sillon, jos lähden pidemmälle reissulle. Esimerkiksi ulkoilemaan, kauppaan. Semmoisissa tilanteissa, joissa tiedän jalan rasittuvan enemmän. Fyssari sanoi myös, että tuo "robottiortoosi" surkastuttaa lihaksia vaan päivä päivä päivältä enemmän ja se pitäisi heittää nurkkaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun jalalle pystyy varaamaan enemmän. Tässä tein ehkä virheen, kun pidin sitä näinkin pitkään. Noo menihän se näinkin. Keppiä kannattaa kuitenkin vielä käyttää jokatapauksessa. Vaikka pikkuhiljaa siitäkin kuitenkin täytyy luopua.

Siinä tuo kevyempi tuki. En ole enää ihan niin robocop kuin ennen, jes! :D


Analysoitiin myös polven liikerata ja polvi taipuu 95-100 astetta. Tästä innostuneena fyssari vei minut kokeilemaan kuntopyörää ja sehän onnistui ihan hyvin. Ainut vaan että polvessa on edelleen pientä turvotusta ja kudostulehdusta, joka kiristelee polvea. Tämä kuntopyöräily on nyt kuitenkin kaiken A ja O kuntoutumisen suhteen. Tuo pyöräily parantaa taipuvuutta ajan kanssa ja se tavoite olisi edelleen se 120 astetta. Onneksi me hankittiin mun miehen kanssa kuntopyörä meille kesällä! Suosittelen kyllä kaikille polveaan kuntouttaville. Tai no kannattaa kuunnella fyssarin ohjeita tässäkin. :) Alussa ei saa innostua liikaa. Ihan pari minuuttia polkemista 2-3 kertaa päivässä. Minkäänlaista kipua ei saa polkemisesta tulla. Ja jos polvi turpoaa niin kylmää taas siihen vaan. Ei kuulosta pahalta, mutta alussa se on valitettavasti tosi vaikeaa.

Reisilihastakin jumpattiin ja kyllä se pikkuhiljaa alkaa taas löytymään sieltä. Ihmeen paljon tuo jalka siellä fyssarilla nousi, himassa taas ei laisinkaan. Mutta ilmeisesti toivoa on senkin suhteen :D Ja hyviä vinkkejä sain jumppaamiseen. Jumppaa vaan on tehtävä päivittäin ei siinä muu auta.

Uimaankin pääsen kohta. Fyssari tarkisti haavan/arven ja se ei ole vielä uintikunnossa. Puolikas haavasta ei ole vielä arpeutunut kunnolla ja siinä on silloin pöpöriski. Mutta kyllä sekin nopeasti pitäisi mennä umpeen. Sanoi vinkkinä, että parantuneeseen arpeutuneeseen alueeseen kannattaa laittaa bepanthenia, jotta saadaan arven mikroverenkierto paremmaksi ja turvotuskin sen kautta varmasti vähenee.

 Siinä tuo arpeutunut polvi taas kerran on. Tuota siis tarkoitin,arven alaosa on jo melkein parantunut, yläosa tarvitsee vielä aikaa. Aika kalpea jalka, kun verenkierto ei edelleenkään ole normaali :D (En kyllä mikään solariuminruskea neitokainen muutenkaan ole.)

Fyssarikin oli sitä mieltä, että ei mulla vielä ole töihin asiaa ennen ensi vuotta. Ei ainakaan ennen kuin polvi taipuu 120 astetta ja reisilihas on taas toiminnassa. Mutta kuulemma ihmeitä tapahtuu ihan parissa viikossakin ja polvi saattaa ruveta liikkumaan paremmin nopeastikin. Saa nähdä!:) Parin viikon päästä tsekataan tilanne uudelleen ja sen jälkeen kerrotaan ortopedille tilanne, siitä voi sitten päätellä mitä tässä kannattaa tehdä. Kiirehtiä töihin ei kannata missään nimessä.

Fyssarikäynti kesti 45 min, joka oli tähän mennessä pisin käynti tän polviprojektin aikana. Jäi kyllä tosi hyvä mieli tosta käynnistä!

Kyllä tästä vielä toimiva polvi saadaan :)

6 viikkoa operaatiosta. (Välikontrolli)

Maanantaina oli röntgen ja keskiviikkona polven välikontrolli. Röntgenkuvissa näkyi, että uusi rusto on asettunut hienosti paikalleen ja kaikki näyttää hyvältä. Ei ollut enää siis koloa polvessa, joka ennen leikkausta näkyi kuvissa.

Ortopedi oli sitä mieltä, että pitäisi silti kai olla vielä loppuvuosi saikulla (alunperin mulla oli saikku 31.11 saakka), vaikka näin hyvin polvi on parantunutkin. Pistin sille vastaan ja sanoin, et haluisin jo kovasti töihin, kun kuitenki työpaikka lupas järjestää mulle kevennettyä työtä pienemmillä tunneilla alkuun. Ortopedi sit sano et soittaa mulle 23.11. ja kysyy mun mielipiteen sit sillon uusiks. Laittelee sitten lisää saikkua jos tarvii. Himaan tultua rupesin miettiin et olisko se sit kuitenkaan paha levätä vielä joulukuukin. Kun se ois kuitenki parempi polvelle. Noo viikonloppuna on työpaikan pikkujoulut ja nään pomon siellä. Kyselen siltä vähän asioista, et onko mun kohdalle suunniteltu jo jotain uudehkoa suunnitelmaa. Vai lepäänkö vielä joulukuunkin ja palaanko porrassiivoukseen kevennetyillä tunneilla vai kuinka.

Tosin on tässä vielä hommaa polven suhteen, kun reisilihas on surkastunut kokonaan niin täytyyhän se jumpata kondikseen ennen duuniin paluuta kuitenkin. Kepit ja ortoosi täytys kuulemma pikku hiljaa heittää kokonaan nurkkaan, että en tuu niistä riippuvaiseks. :D

Kuitenkin pääpointti: hyvältä näyttää kuntoutuminen/toipuminen. :)

Kolmannesta fysioterapiakäynnistä seuraavassa postauksessa. :)

5 viikkoa operaatiosta.

Eilen tuli tosiaan täyteen jo 5 viikkoa polven operaatiosta ja viikko täyteen täysipainovarauskävelyä.

Kävely on lähtenyt alun hankaluuksien jälkeen ihan hyvin liikeelle. Viime viikonloppuna tosin koin hieman ristiriitaisia tuntemuksia jalassa. Jalkaa pisteli kummallisesti joka puolelta. Haavan arven alueelta, jalkapöydästä,säärestä, varpaista yms. Maalaisjärjen avulla päättelin tuon johtuvan verenkierron paremmasta palautumisesta jalkaan, mutta olihan siitä pakko soittaa leikkaavalle taholle. Joku sairaanhoitaja sieltä vastasikin juuri tuon saman vastauksen, mitä itse olin ajatellut. Se johtuu juuri siitä, että pitkän vuodelevon jälkeen jalkaa taas aktivoidaan kävelyyn niin verenkierto palautuu paremmaksi. Tulipahan kuitenkin varmistettua asia :)

Himassa kävelen jo varovaisesti ilman kyynärsauvoja, laitan ruokaa ja eilen kävin jo yksin ilman apuja suihkussa. Jos lähden ulos tai kaupoille niin kyynärsauvat on kyllä edelleen mukana koko ajan.

Ortoosista en ole vieläkään luopunut. Jalka on kyllä vahvistunut paljon siitä, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Ihan suoraksihan tuo jalka ei edelleenkään mene, joten suorana seisoessa toinen jalka on eri tavalla kun toinen :D Taipumisen suhteen ei ole ongelmaa. Ortoosin asteikko näyttää jo 100 astetta. Eli se on oikeasti lähempänä 110.

Ensi viikolla on muuten röntgen, loppukontrolli ja fyssarikäynti. Eli ensi viikolla tulee varmaan paljon postauksia. Tai sitten tiivistän nuo kaikki samaan, en ole vielä ihan varma.

Kuitenkin: täällä menee jo hyvin! :)

4 viikkoa operaatiosta.

Niin tää aika vaan menee eteenpäin, et neljäs viikko jo kolahti kalenterissa. Onkin siis aika päivittää hieman kuulumisia.

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun sai siirtyä täysipainovaraus- kävelyyn. Helppohan se on sanoa. Normaali kävely onkin paljon vaikeampaa monen viikon tauon jälkeen kun varmaan uskoiskaan. Ensinnäkin: jalan lihakset on heikentyneet tosi paljon ja astuminen täydellä painolla on hankalaa. En yhtään ihmettele, että miksi ne kyynärsauvat on edelleen pelissä mukana. Ja ortoosista sai tänään luopua, mutta en kyllä luovu! Semmoinen lihaksiton hempula kapula tuo jalka on, että kaikki tuki on tarpeen. :D Parempaan päin kuitenkin joka päivä.

Yöllä nukuin ensimmäisen kerran ilman jalan tyynyjä ja ortoosia kyljelläni. Puoli yötä onnistui mut sitten tarvi jossain vaiheessa laittaa ne tyynyt ja jalka suoraksi. Rupesi sen verran kuumottelemaan polven kohdalta. Noo pientä edistymistä kuitenkin.

Jumpannut olen edelleen 3 kertaa päivässä. Ensin kylmää, jumppa ja jumpan jälkeen kylmää. Polvi kuumottelee edelleen, mut sille ei vaan mahda mitään. Kylmää vaan enemmän ja enemmän. Edelleenkään ihan suoraksi tuo ei mene. Ei ainakaan seisoessa. Kyllä se siitä varmasti ajan kanssa.

Siinäpä polvi näin neljän viikon jälkeen. Aika siisti ja arpi kohta enää jäljellä. Näin talven tullessa iho tuppa kuivumaan tuosta kohdasta normaaliakin enemmän, niin rasvaus kannattaa. :D

Kävin myös perjantaina hieman tuulettamassa päätä kavereideni luona ja se teki hyvää toipumiselle. Lähinnä siis henkisesti. Suosittelen jos joku tähän samaan tilanteeseen joutuu niin rohkeesti vaan lähtee vähän sosialisoitumaan jos on tilaisuus ja kyyditykset. :) Ei tietenkään liikaa saa riehua. Itsekin istuskelin rauhassa tuolissa ja siinä se... Mihinkään baariin en kyl vielä tässä vaiheessa lähtisi ainakaan itse :D

Jossain vaiheessa taisin mainita, että aloitin ruokaremontin heinäkuussa. Ja olikin hyvä että aloitin, koska en vois kyllä edes arvata (tai todellakin voisin) mikä mun paino ois jos oisin sillä pakastepizza- linjalla jatkanu nää viikot kun olin sängyssä ja puolivarauksella. Kuitenkin puntarilla kävin aamulla viimeinkin ja kilo oli lähtenyt! Eli ihan toiseen suuntaan mihin pelkäsin. Huh. Olen saanut 5.3 kiloa rasvaa heinäkuusta pois mun kropasta ja se on kyllä mahtava asia. :) Tai no näkyviä lihaksiakin on lähtenyt/surkastunut, ainakin pohkeesta, et osa on valitettavasti lihastakin. Mut onneksi olin laihtunut kuitenkin. :D

2. Fyssarikäynti.

Aamulla kirpeässä pakkasilmassa fysioterapeutin luo.

Fyssari sanoi, että polvi taipuu jo 92 astetta!!! Hänellä on siis tarkemmat laitteet tähän havaitsemiseen. Itse olin luulossa, että 85, mutta hyvä näin. Fyssari selitti, että ortoosin asteikosta sitä ei juurikaan itse nää kovin hyvin kun jalka on aina enemmän tai vähemmän vinossa. Ollaan kuulemma jo voiton puolella, kun jalka taipuu jo näinkin hyvin.

Polvea hieman kuumotteli ja fyssari kysyi oonko käyttänyt jumppaa ennen kylmää polvella. Vastasin että kerran. No niin! Siitä tuli sapiskaa, koska ennen jumppaa täytyisi aina jäähdyttää polvi ensin ja vasta sitten jumpata. Ja jumpan jälkeen taas kylmää. Polvessa siis on edelleen pientä turvotusta ja kudosten välistä tulehdustilaa ja kylmä helpottaa siihen. Eli tulevaisuudessa niin paljon kylmää polvelle kuin vain pystyy laittamaan. Kyllä se varmaan sanoi tästä jo viimeksi, mutta on saattanut mennä ohi korvien tuo ohje :D Noo ainakin tämän jälkeen muistaa. Fyssari kyllä perusteli, että koska polvessa ei enää ole kipua niin ihmiset helposti unohtaa kylmän käytön.

Muuten ei uusia ohjeita tullut juurikaan. Lisää vaan jumppaa ja pumppaamista. Edelleen lokakuun lopulla ois se kuntopyöräily tavoitteena. Ja ei se enää kaukana ole.

Ensi viikolla saa pikkuhiljaa ruveta olemaan ilman ortoosia. Kipujen mukaan ja kuinka hyvältä tuntuu.

Ja tosiaan ensi keskiviikkona saa siirtyä täysivarauskävelyyn! Edelleen kyynärsauvat kulkee mukana, mutta elämä helpottuu taas vähän lisää :)

Miniporkkanapussi pakasteesta on ollut fyssarikäynnin jälkeen kovassa käytössä. :D

3 viikkoa operaatiosta.

Oikeesti, niinkö kauan jo? Aika on mennyt aika nopeasti :D

Paljoa mulla ei ole kerrottavaa. Hakasten poiston jälkeen haava on lähtenyt parantumaan todella nopeasti ja näyttää jo hyvin sulkeutuneelta. En arvannut, että se noin nopeasti paranisi. Avohaavahan se ei ole ollut vähään aikaan, mutta kuitenkin. Joka päivä paremmaksi menee. Saunaan uskaltauduin kuitenkin vasta eilen, vaikka luvan sain siihen jo hakasten poistosta seuraavana päivänä. Kyllä sauna tuntu hyvältä iholle! Uskomaton tunne. Enhän minä mihinkään ylälauteille tietenkään kiivennyt, kökötin alimmalla jakkaralla kun avomies heitteli löylyt. :D

Viime viikonloppuna oli hieman "pään hajoamis" - fiilis, kun avomies lähti parin bändin keikalle ja jouduin taas jäämään pois, mutta pieni ulkona kävely helpotti ja puolivarauskävely veikin kaikki voimat. Raikas ilma teki kuitenkin hyvää. Ei tuolla epätasaisessa maastossa kuitenkaan paljoa viitsi liikkua.

Sunnuntaina käytiin vielä vähän ajelulla ja tuulettamassa mun päätä lisää niin eiköhän sillä taas muutaman viikon jaksa. :D

Huomenna on fyssari ja tavoite polven taipumiselle oli se 90 astetta. Kauheen kauas en jäänyt, koska tänään polvi taipuu jo 85!!! :) Eli kuntopyörän selkään nousukaan ei enää ole ehkä kun parin viikon päässä. Parhaimmassa tapauksessa siis. Siihen saa luvan, jos polvi taipuu 100 astetta. Eli pikkuhiljaa eteenpäin. Olen jumpannut 3-4 kertaa päivässä tuota jalan edestakaisin hinkkaamis- liikettä. Parhaimmillaan 15 toistolla. Suositus oli aluksi 10.
Kannattaa niitä fyssarin ohjeita tosiaan kuunnella. :)

Aika huippua, että tällä blogilla on jo melkein 800 lukukertaa tilastojen mukaan! :D Kiitos kaikille lukijoille.

 Siinä näkyy,että taipuu jo 85 astetta :)

 Hieman vertailukuvaa toisen polven kanssa. Aavistuksen tuo vasen on vielä turvoksissa. Itse en huomaa, mutta kuvasta sen näkee.

Välihuomautus. :)

KUVIA!!!!

Sain kuvia lisättyä edellisiin postauksiin niin käykääpä vilkuilemassa. :)

Hakaset pois, jes!!!

Vihdoinkin tänään oli hakasten poisto. Kukaan ei ollut kertonut mulle kuinka ikävältä se oikeesti tuntuu, mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Sairaanhoitaja kertoi, että joku oli joskus pyörtynytkin siinä tilanteessa. Ja uskon kyllä! Mulla oli hakasia semmonen 17 kappaletta, joten kyllä siinä viimesissä jo vähän kiristeltiin hampaita. Varsinkin kun eräät hakaset oli juurtunut niin syvälle että ne tarvi oikein kunnolla kaivaa sieltä ihon sisältä. Hoitaja kyl koko ajan puheli mulle rentoja ja siinä se olikin ohi. Tietääpä ens kerralla jos vielä tommoseen joutuu millasta se on! Edes ihoon hakattava taide ei tuota tommosta tunnetta. :D Kuviahan mulla on ihossa jo kolme, että jos se tolta tuntuis niin hyi kamala.

Hakasten poiston jälkeen iho on hieman tykytellyt, mutta olen kuuliaasti tehnyt jumppaa ohjeiden mukaan kolme kertaa päivässä ja ilokseni polvi taipuu jo 75 astetta. Eli enemmän kun eilen! :)

Eiköhän siitä vielä toimiva saada!

 Polvi hakasten poiston jälkeen.Hakasten reikien päälle laitettiin vielä pienet teipit varmuuden vuoksi.

 Polvi ennen hakasten poistoa. Hieman karun näköinen! :D Hieman jo punoitusta nähtävissä hakasten kohdalla, kun hakaset alkoi jo hylkimään ihoa.

2 viikkoa operaatiosta.

Huhheijakkaa! Lujaa on aika mennyt eteenpäin. Välillä aika synkissä tunnelmissakin. Kaikki on vaan niin vaikeaa kyynärsauvojen kanssa, että kyllä siinä välillä itkukin on tirahtanut. Toisaalta onneks niitä valoisia päiviäkin on ollut enemmän.

Aamulla oli vihdoinkin ensimmäinen fysioterapeuttikäynti. Polven ortoosi säädettiin täydelle liikkuvuudelle. Kyllä kuulkaa helpottaa elämää. Melkoista taistelua oli välillä sen 0-30 kulman kanssa.

Sieltä tuli myös ohjeet, että nyt alkaa kunnon jumppailu 3 kertaa päivässä. Erilaisia liikkeitä. Jumppailu onkin helpompaa, kun liikelaajuus on täysi. Tai no tällä hetkellä polvi taipuu 60-70 astetta. Ja tavoite olisi että saisin sen taipumaan ainakin 90 asteeseen ennen seuraavaa fyssarikäyntiä, joka onkin jo alle kahden viikon päästä. Eli ei muuta kun "hinkkaamaan permantoa jalan kanssa" näin fyssarin sanoin. :D Tarkoittaa siis, että tuolilla ollessa jalkaa heilutellaan edes takaisin. Suoraksi ja siitä taas taivutellaan 90 astetta kohti. Eipä kyllä muitakaan liikkeitä saa unohtaa, esim. reisilihaksen ojentelua.

Tavoitehan olisi kuudennella viikolla 100 astetta, jotta pääsen kuntopyörän selkään.

Ei muuta kun kovat jumppailut kehiin, sillä se etenee :)

Jospa vois jo ruveta nukkumaan muutenkin kuin selällään. Tosin fyssari sanoi, että se on edelleen helpointa varmaankin. Saa nähdä.

Jumppaaminen saattaa kuulemma aiheuttaa turvotusta ja kuumotusta, mutta siihen helppii jälkeen kerran kylmähoito.

Siinä näkyy,että ortoosi on väännetty täyteen liikkuvuuteen ja jumppaaminen on helpompaa. :)

7. Päivä operaatiosta eli viikko!

No niin, viikko kulunut operaatiosta ja näihin aikoihin viime viikolla keskiviikkona olinkin aika sumuisissa ja kipeissä tunnelmissa. Tosi nopeasti tää aika on mennyt!

Enää viikko hakasten poistoon ja ortoosin vapautukseen. Tai siis liikkumiskulmaa laitetaan paremmaks.

Syöminenkin sujuu jo vähän paremmin, kun en syö enää ruokapöydässä vaan työtasolla mikron ja jääkaapin välissä. Ei tarvi ruokaa kanniskella mihinkään :)

Avomies kävi tänään saunassa ja niin kivat saunan- ja löylyntuoksut sieltä tulikin. Nooo, enää reilu viikko niin pääsee saunaankin jälleen! :)

Kirjoitukset varmaan harvenee viikoittaisiksi. Palailen seuraavan kerran varmaan fyssari- ja hakastenpoiston jälkeen.

6. Päivä operaatiosta.

Ensimmäinen päivä himassa yksin. Ei oo kyllä kauheen kivaa, voin suoraan sanoo. Yksinhän siis oon ollu jo monta viikkoa ennen leikkaustakin, kuitenki tää ortoosijalka rajottaa aika paljon kaikkea yksin ollessa.

Ensinnäkin aamupala oli ihan kamala. Sain kyllä kunnon hien päälle siinä äheltäessä.

Vaikeuksia:
Ruispala margariinilla, juustolla ja kurkulla.
Aivan kamalan vaikeaa ensin saada ne aineet ulos jääkaapista ja sen jälkeen kantaa ne yksitellen sauvojen kanssa ruokapöytään. Onneks se jääkaapin ja ruokapöydän välinen etäisyys ei oo pitkä. Sain sit kuitenkin aineet pöytään ja istuin pöytään. Mut sit kun huomaa et ai niin, eihän tässä ole työkaluja millä saa margariinin ja juuston laitettua. No ei muuta kun uusi kierros ja hakemaan välineet. Syönnin jälkeen tietysti viedään nää takas jääkaappiin ja hiki valuu uudelleen.

Kaurapuuro mikrossa:
Kuulostaahan tää joo helpolta, mutta kuinkas meinasit kantaa sen kuuman lautasen ruokapöytään kyynärsauvojen kanssa? Ei kyllä oikeen onnistu.
Jollen syö seisaaltaan tai siihen työtasolle tuo jonkun korkean tuolin.

Hmm.. Pakko varmaan pyytää avokkia valmisteleen mulle aamulla tai edellisenä päivänä ruisleipiä aamupalaks. Se on varmaan helpointa.

Lounas on melkein valmiina. Täytyy vaan laittaa kalaa, perunoita ja kasviksia lautaselle. Mut kyllä tässäkin on ongelmana se, et kuinka saan sen lautasen ruokapöytään saakka. Se jää nähtäväks.

Siitä kerron varmaan huomenna kuinka lounaan syönti onnistui :D

Ajattelin tänään viimeinkin vähentää lääkityksen pelkkään buranaan, mut tän aamupalaepisodin jälkeen iski särky ja otin vielä vähän vahvenpaa lääkettä siihen buranan kaveriks. Huh.

Ei oo kyllä helppoo! :D....

5. Päivä operaatiosta.

Välillä tuntuu, että tää on hieman tylsä blogi, kun en edelleenkään oo keksiny kuinka saan puhelimella lisättyä tänne kuvia. Täytyy varmaan lähettää sähköpostiin ja sieltä lisätä tänne, kun koneella jaksaa taas olla. Jos jollain on ideaa kuvien lisäämiseen kännykällä niin saa kertoa. :D

Päivä on mennyt mukavasti ilman särkyjä. Edelleen menee kyllä säännölliset lääkkeet, johtuu varmaan siitäkin. Huomaan kyllä, että kun seuraava lääkeaika lähestyy niin polvea kuumottelee. Edellisen lääkkeen vaikutus on siis ilmeisesti haihtumassa.

Polvi on ollut tämän päivän ilman sidoksia. Ilmakylvyt tekee varmaan ihan hyvää. Äsken sidokset laitettiin takas, kun alan valmistelemaan nukkumishommia.

Laskeskelin tänään, että se ois vissiin 14.10. jälkeen siirtyminen täysivaraus- kävelyyn ja 28.10. saa kävellä ilman kyynärsauvoja. Jos kaikki menee hyvin. Miksei menis?

Hieman tänään oon jo haaveillu kuntosalille menosta ja olon keventelystä, joka lähtikin hyvään vauhtiin ennen operaatiota.

Ihmiset aina puhuu, että saikulla lihoo kun saikku laittaa herkutteleen. Ei oo kyllä mulle käyny niin kun pysyy ateriavälit lyhyinä ja syö paljon kuituja ja proteiinia. Ois se mukavaa, kun seuraavan kerran menee puntarille niin ois pienempiä lukemia kun operaatioaamuna. Tai ois edes pysyny samassa. Kyllä mä luulen, et saan pidettyä painon ihan hallinnassa pelkällä ruokavaliolla vaikka sängyssä joudunki makaamaan paljon. Se ois nimittäin enää 7-10 kg mun normaalipainoon. Se ei oo paljoa. Vaikka näitä vastoinkäymisiä tulee niin täytyy vaan pysyä vahvana :)

4. Päivä operaatiosta.

Suihkupäivä!!!

Tänään ei juurikaan edistymistä eiliseen ole tapahtunut. Pääsen jo hyvin sujuvasti kulkemaan itse sängyn ja vessan väliä. Sängyssä teen vatsalihasjumppaa ja käsipainoilla treenaan käsiä.
Kohoasento tyynyjen kanssa on edelleen mukava, vaikka ei se enää pakollinen olisikaan.

Lääkkeet hieman junttaa mahaa ja siinä on taistelua et mahantoiminta ois joka päivä sujuvaa. Onneks luumut ja runsaskuituinen ruoka helppii. Ja vedenjuonti.

Illalla pääsin viimeinkin suihkuun. Oli kyllä mahtava tunne. Vaikka näin omassa talossa asuessa ei juuri vedenlorottelulla juhlitakaan niin kyllä se pieni suihkukin oli kunnon juhla.

Suihkun jälkeen haavateipin kohdat kuivattiin kevyesti pyyhkeellä taputellen ja muutaman tunnin päästä kuivumisesta laitettiin vielä sidokset siihen päälle. Vaikka nekään ei enää pakolliset olisi, mutta pelotti että hakaset tarttuu johonkin yöllä. Ja ihan kiva suojata tuo haavateippi edelleen roskilta ja karvoilta (kissan). :D

Jompikumpi ylläolevista kuvista on ekalta suihkupäivältä. Kuvissa kuitenkin hieman vertailua kuinka polven väri muuttuu kohti normaalia.

3. Päivä operaatiosta.

Jalka tuntuu joka päivä paremmalta.

Saavutuksia tänään:
Saan jalan nostettua itse alas sängyltä ja siitä kävelemään vessaan. Eilen jalan nostaminen alas tarvi apuvoimia.
Vessassa ollessa jalka taipuu paremmin eteenpäin ja pöntöllä voi olla mukavammassa asennossa kuin edellisenä päivänä.
Sängyyn takaisin tullessa saan nostettua jalan itse sänkyyn. Tyynyjen laitto jalan alle tarvii vielä vähän apuja.
Sain ruokapöydässä tehtyä pientä jumppaa reisilihaksella eli kantapäätä nostettua hieman permannosta ylös. Jaksoin 2 kertaa 10 toistoa ja sen jälkeen jalka väsähti. Sängyssä tämä ei vieläkään onnistu.

Eilen olin jo vähän sohvallakin ainaisen sängyssä makaamisen sijaan. Tosin sohvalta en pääse niin hyvin ylös itse :D Siihen tarvii apuvoimia.

Ruokahalu palautuu ja päivällisenkin sain mahtumaan ruokailuihin tänään. Puuroa sekin kyllä oli, ei viitsi vielä raskasta syödä. Lounas on hieman ruokaisampi kuitenkin.

Lääkkeet väsyttää. Nukuin vahingossa päikkärit.

Kuitenkin edistyy päivä päivältä kuntoutuminen :)

2. Päivä operaatiosta.

Yö nukuttiin hyvin. Jalkaa ei särkenyt ollenkaan. Pientä jomotusta esiintyi, mut ei ollenkaan niin kamalia kipuja kun esim. toimenpideyönä. Kivut onkin pahimmat yleensä 1-3 päivää leikkauksesta ja sen jälkeen helpottaa. Yksilökohtaistahan sekin tietysti on.

Nilkka taipuu päivä päivältä enemmän ja pohje liikkuu paremmin eikä tunnu enää niin tönköltä kuin alussa. Onneksi muutenkin olen semmoinen tyyppi, joka naputtaa aina jalalla permantoa (vanha rumpali :D) niin nilkan jumppaamista erikseen ei tarvi edes miettiä. Muuhun jumppaan ei oikein vieläkään pysty. Ja suoraksihan tuota ei vielä edes saa ortoosin takia.

Tänään olen jopa päässyt sängystä itse kävelemään kepeillä vessaan. Jalan saanti takaisin sänkyyn on vielä vaikeaa, mutta luulen että sekin viikon lopulla onnistuu. Pakko onnistua, koska muuten en selviä ens viikkoa yksin himassa.

Muita hoidettavia asioita: röntgenaika varattu lokakuun lopulle loppukontrollia varten. Läheisetkin jo toppuutteli että mietin ja hoidan liikaa asioita jo näin alussa, mutta semmonen mä vaan oon. Eipä tarvi miettiä niitä enää. Varmistin myös kunnalta, että maksusitoumuksen hintaan kuuluu myös loppukontrolli ja sehän kuuluu.

Tänään tein ekat vatsalihakset sängyssä. Hankala tuo pehmeä alusta, mutta kyllä sieltä lihakset taas saatiin tuntumaan. Käsivoimia täytyy ruveta treenaan käsipainoilla taas, koska kepeillä kävely on aika raskasta. Onneks treenasin myös jo ennen operaatiota!

Ruokaa menee aamupala, lounas, välipala ja iltapala. Päivällistä en oo vielä saanu laitettua mihinkään väliin kun on tää kulutustaso muutenkin ihan erilainen. Niin ei oo edes niin nälkä kuin normaalisti.

Onneks tein elämäntapamuutoksen jo ennen operaatiota niin sekin helppii parantumista varmasti.
Pudotettuja kiloja oli yli 4 operaatioaamuna, täytyy vaan tässä liikkumattomuuden aikana pidelläkin ne pois. Mutta kyllä jo nyt tuntuu siltä, että saan pidettyä ruokailut aisoissa kun ei herkkuja tee edes mieli :)

Joka päivä on vähemmän kipuja ja jalka liikkuu paremmin.

1. Päivä operaatiosta.

Huonosti nukutun tai siis yö ilman unia- yön jälkeen oli aika kaamea olo ja säryt aivan hirveät. Ortoosi ärsytti ja jalka oli kuin mikäkin puupökkelö. Kohoasennosta huolimatta, polvea kuumotti ja turvotti. Kamala nälkäkin oli ja vessaan täytyi päästä taas.

Säännöllinen kipulääkitys alkoi toimia päivän aikana viimeinkin. Buranaa täytyy syödä säännöllisesti 3-4 kertaa päivässä ainakin viiden päivän ajan tulehdusten ja leikkauskivun häivyttämiseksi. Tämän lisäksi on myös vahvempi lääke Buranan tukemiseen ja yölääke on vielä vahvempaa, josta alkaakin maailma hieman pyöriä. Kipulääkepäiväkirjaan merkitsen otetut lääkkeet, koska muuten olisin aivan sekaisin lääkeajankohdista ja otetuista määristä. Nämä kuitenki alkoi helppiä jo ekana päivänä. Vaikka se yö olikin kaamea.

Ekana päivänä tirautin itkun jo ihan kaamean väsymyksenkin takia, mutta sen jälkeen kokosin itseni ja rupesin soittelemaan ekaa fyssarikäyntiä kahden viikon päähän. Myöskin hakasten poistoajan varasin kahden viikon päähän. Sen jälkeen pääseekin taas saunaan.

Haavasidokset saan poistaa sunnuntaina eli 3 päivän päästä leikkauksesta. Silloin pääsee siis suihkuun.

Sidokset olikin ekan yön aikana vuotanut verta niin paljon, että ne meni vaihtoon tosi pian.

Kepeillä kävely alkoi jo sujumaan ihan hyvin. Jalka oli kyllä edelleen todella pökkelö. Nuokuin koko päivän, mutta en nukkunut seuraavien yöunien vuoksi.

Muuta jumppaa en vielä pystynyt tekeen kuin hieman nilkan liikuttelua.

Sängyssä maaten meni tämä päivä ja yöunille klo 23. Uni tulikin makeasti ja hyvin. :)

Se ois operaatiopäivä!

Heräsin aamulla jo klo 6.30 syömään aamupalan, koska leikkaus alkoi klo 14 ja klo 8:n jälkeen ei saanut enää syödä. Juoda olisi saanut, mutta viimeisen vesilasin taisin juoda klo 7, ettei tule hädät housuun operaatiopöydällä.

Aamupäivä meni pelonsekaisin tuntein, leikkausta miettiessä. Kunnes klo 12 avomies ilmotti, että se ois lähdettävä pian tai ei koskaan. Vaatteet päälle ja menoksi. Heitin jalkaan löysät housut ja hyvät tukevat lenkkarit, näin olin ohjeistuksen saanut.

Saavuttiin osastolle joskus vähän yli puolen päivän ja meidät neuvottiin odottamaan lisäohjeita odotustilaan. Joskus yhden maissa tuli eräs mies joka neuvoi minulle pukukopin, pukukaapin ja antoi sairaalavaatteet. Ne oli minulle aika isot, mut se oli tarkoituskin. Roikkui vaan typerästi minun päällä. Omat vaatteet jäi pukukoppiin, repun otin mukaan. Sen jälkeen mies vain lähti ja huikkasi, että vie mun kyynärsauvat eteenpäin. Sanoi, että ihan kohta anestesiahoitaja tulee ja neuvoo lisäohjeet. Menikin ehkä noin 10 min kun hoitaja tuli.

Anestesiahoitaja ohjasi minut erääseen huoneeseen ja siinä käytiin läpi esitietolomake jonka olin jo aiemmin täyttänyt ja lähettänyt postissa heille. Siinä ei ollut epäselvyyksiä ja hoitaja kyseli vielä, että onko mulla lääkeallergioita ja eipä juurikaan ole. Käytiin siinä läpi lääkitykset, leikkauksen aikana annettavat ja myös leikkauksen jälkeiset himaan vietävät lääkkeet. Kuinka ne tulisi kipata naamaan ja kuinka usein. Kertoi sit vielä, että saan kyllä kunnon ohjeet näistäkin paperilla. Sen jälkeen kertoili vielä, että minun päänmenoksi oli suunniteltu lyhytaikainen toispuoleinen selkäydinpuudutus. Ja että kohta oli luvassa "hällä väliä"- lääkettä suoneen niin jännitykset lähtee pois.

Sen jälkeen tulikin fyssari ja kyseli kamalasti kaikkia kysymyksiä, joihin vastasinkin aika sekavassa mielentilassa kun halusin vaan nopeasti saada sen lääkkeen, että rentoutuisin. Tässä vaiheessa vähän kyl muisti jo temppuilee, kun tosiaan puolet meni ohi sen puheesta. Siinä se kuitenkin tsekkasi et missä kunnossa mun reisilihas oli ja se oli kuulemma heikentynyt hieman. Eihän tuo ihmekään kun oon monta kuukautta varonut polvea vaikka oonkin sillä jonkin verran liikkunut ja jaksamisen mukaan jumpannutkin. Fyssari toivotti onnea leikkaukseen ja että nähdään kuulemma heräämössä, jossa hän neuvoo tarkemmat ohjeet jumppiin ja katsotaan kuinka osaan kävellä kyynärsauvoilla sekä opetellaan jos en osaa. Ei vielä muuta, koska leikkauksen jälkeen näkee vasta lopulliset ohjeet.

Fyssarin jälkeen tuli vielä leikkaava lääkäri. Käytiin läpi et rustopuutosta korjaillaan ja nivelkierukka korjataan myös, jos sielläkin on vikaa. Kertoi vielä menetelmävaihtoehdot: Joko mikrofraktuura menetelmä, rustoon porataan reikiä ja verestymisen kautta toivotaan, että rusto uudistuu tai niin että tsekataan missä olis tervettä rustoa ja laitetaan semmoista rustopuutoskohtaan. Kaikki vaikutti niin osaavilta, että tunsin olevani hyvissä käsissä.

Sairaanhoitajat pyysi ja saattoi minut leikkaussaliin. Siellä hypättiin leikkauspöydälle, annettiin selkäydinpuudutus. Puudutuksen pistäminen ei tehnyt edes kipeää, koska isompienkien neulojen kanssa oon ollu tekemisissä esim. tatuointien kanssa. Puudutus tuntui leviävänä lämpeämisen tunteena vasemmassa, leikattavassa polvessa. Tuota ennen oli laitettu kanyyli ja annettu tipalla liuosta, joka pitää suonet auki. Siinä sitten myös kiinniteltiin kaikkia lappuja ja verenpainemansetteja ympäriinsä kehoa. Ja sen jälkeen sain viimeinkin sen rauhoittavan lääkkeen suoneen. Päässä vain humahti ja tuli rentoutunut olo.

Ensin polvi pestiin ja se nostettiin ylös, varpaat vaan näkyi sermin takaa. Se oli hassua. Siinä sen jälkeen operaatio alkoi ja sain monitorilta seurata, kun polvea tähysteltiin. Näkyihän siellä kaikkea lähtien rustoista vereen ja nivelnesteeseen. Oli ihan mielenkiintoisen näköistä. Ihan kuin olisi tsekannut tvstä dokumenttia, mut kyseessä olikin oma polvi! Monitori oli auki ehkä n. vartin, kun lääkäri ilmotti et ruston vauriot on niin pahat, että pakko tehdä avoleikkaus. Sillä mentiin ja olihan se hassua, kun polvea vasaroitiin niin se tuntui lantiossa saakka. Ei kyllä kivuliaasti vaan ihan kosketuksena vaan. Leikkauksen loppusuoralla puudutus alkoi häviämään pikkuhiljaa ja varpaat jo liikahteli. Tunsinkin, kun haavan hakaset napsuteltiin kiinni. Sen jälkeen leikkaava lääkäri tuli vielä kertomaan sermin toiselle puolelle, että sieltä oli korjattu kaksi rustovauriota, molemmin puolin polvea. Oli (isot 10 centin?) haavat ja varmasti tulee oleen kipeä. Nivelkierukat oli ollu ok. Menetelmä oli kuitenkin tällä kertaa ruston siirto jostain muusta polven kohdasta ja se oli kiinnitetty plugeilla ja luutakin oli laitettu väliin. Näin ymmärsin. Sermi korjailtiin pois ja sen jälkeen minut vietiin heräämöön toisella sängyllä.

Heräämössä olin n. klo 16 aikaan eli kyllä siinä leikkauksessa melkein pari tuntia vierähti. Siellä sain levätä jalka kohoasennossa, vähän "aamupalaa", kipulääkkeitä ja jalkaan laitettiin ortoosituki. Tuen tehtävä on pidellä jalka 0-30 kulmassa ekan kahden viikon ajan. Sen jälkeen fyssarille, joka asettaa vapaan liikkuvuuden siihen. Heräämön fyssari neuvoi ohjeet liikkumiseen. Eli 4 viikon ajan puolivaraus jalalle, sen jälkeen täysivaraus, kepit kulkee kuitenkin mukana tuon 6 viikkoa kokoajan. Kontrolli kuuden viikon päästä. Jolloin tsekataan röntgenkuvat ja kuinka hoito on onnistunut. Jumppaohjeet sain, lääkereseptit, sairaslomatodistukset ja muut tarvittavat ohjeet ja paperit. Sairaslomaa on muuten alustavasti 30.11. saakka. Kuulemma ei kuitenkaan ole töissä asiaa porrassiivoukseen enää. Ehkä joskus vielä, mut aikaa menee paljon siihen. Vuoden päästä saatan kuulemma juosta jo. :)

Avomies tuli klo 19 jälkeen ja pienen kepeillä kävelyn sekä huippauskohtauksen jälkeen minut kärrättiin pyörätuolilla pois. Himassa olin klo 20 jälkeen. Kipulääkkeet naamaan, söin vähän jogurttia ja menin suoraan sänkyyn. Kivut oli kamalat, en nukkunut koko yönä kun särkylääkkeet ei aluks oikeen toiminut kunnolla. Muutenkin päivän tapahtumat ja hoidettavat asiat pyöri päässä. (Fysioterapian varaaminen yms.) Vessassa täytyi ravata koko yö kun rakko oli ihan sekaisin edelleen siitä puudutuksesta. Avomies oli kyllä kokoajan tukena ja turvana jokaisella kävelyllä yöllä, koska vessareissut oli vaikeita ja jalkaa särki. Tämän jälkeen tiedän minkälaista kipu on ja en valita enää turhasta. Tosin ei sillä, että olisin valittanutkaan. Vahvuutta tähän toipumiseen kyllä tarvitaan ja paljon. Fyysisesti ja henkisesti. :)

Oho, tulipa yksityiskohtanen selitys! Noo kohtalotoverit saa lukea, jospa rauhoittais leikkaukseen joutuvan mieltä. Senkin asian takia tää blogi on. Koska jos joku ois aiemmin kirjottanu millaista siellä oikeasti on, ei olis pelottanut niin paljoa.

Operaatio meni hienosti, toivotaan toipumisen kannaltakin samaa!

Siinähän se juuri äsken operoitu ja paketoitu polvi onkin. Kipulääkepäiväkirja jo kovassa käytössä myös.

Huomenna se on!

Huomennahan tuo odoteltu leikkaus jo onkin. Kamalan jännää ja stressaavaa. Pääkipukin iski tänään niin siitä tietää, että jännitystä on ilmassa.

Haettiin tänään nuo kyynärsauvatkin tuolta kunnan terkkarista mulle. Silloin tää asia ehkä vielä enemmän konkretisoitui kun kokeilin liikkumista sauvojen kanssa. Kamalan kummallista ja oudohkoa.
Fyssari varoitteli, että ne kannattaa säätää heti oikealle pituudelle ettei seuraavana tarvi ruveta korjailemaan jumiutunutta niskaa.

Huomenna täytyy herätä klo 7, koska klo 8 jälkeen ei saa enää syödä. Eikä klo 10 jälkeen juoda. Operaatio on vasta klo 14 ja voi olla että joudun jäämään yöksi sinne. Ei vielä tiedä.

Peukut pystyyn operaatiota varten!:)

Polven operaatiota odotellessa.

Hei! Tämän blogin tarkoitus on olla lähinnä itselleni ajatusten purkamispaikkana polven leikkauksesta toipuessa. Hienoa on, jos tämä toimii myös muille vertaistukena polviongelmissa.

Mistä siis on kyse?

Minulla on ollut koko elämäni ajan ongelmia polvieni kanssa. Varsinkin vasen polvi on kipuillut todella paljon. Tänä keväänä/kesänä selvisi viimeinkin mistä on kyse.

Diagnoosi kesäkuun magneettikuvasta: Osteochondritis dissecans eli luun- ja rustonkappaleita irroittava sairaus. Tämä siis tarkoittaa,että polvessani on n. 1,8 cm x 2 cm oleva kolonen, joka täytetään leikkauksessa rustosiirteellä. Tästä sairaudesta johtuu myös,että osa rustosta on niin pehmeää,että se on irroittanut rustonpalasia ympäriinsä polvea. Näistä kivut siis aiheutuvat. Rustonpehmeys taas johtuu joskus olleesta verenkiertohäiriöstä,joka on pehmentänyt ruston. Sairaus on aika harvinainen ja sairastajien määrä n. 15/100 000 ihmistä maailmassa.

Myöskin nivelkierukka on revennyt joltain osin. Leikkauksessa selviää, onko siellä muutakin hajalla. Nämä ainakin korjataan.

Oireet?

Aika hyvin sain elää 25-vuotiaaksi saakka ilman elämää/työtä haittaavaa oireilua. Kunnes tänä keväänä polvi meni ihan mahdottomaksi. Olin normaalisti töissä siivoojana, sinä päivänä oli rappusiivousta. Portaissa polvi alkoi vain pettää alta ja ei sillä pystynyt enää astumaan kunnolla tai taivuttamaan mihinkään suuntaan portaita alas mennessä, polvi oli ilmeisesti niin rasittunut,että teki lopullisen stopin. Soitto pomoille, käynti työterveyslääkärillä, ortopedilla, röntgenissä ja siitä saakka olenkin ollut sairauslomalla... Kävellessä polvi myös vaihtelevasti edelleen muljahtelee ja naksuu.

Leikkausta ennen?

Saikku on tosiaan kestänyt toukokuun lopusta tähän päivään saakka. Eli aika monta kuukautta mennyt, kun ei oo päästetty töihin. Ja ihan hyvä, koska työnarkomaanina olisin varmaan ilman saikkutodistusta mennyt töihin kun kipu lakkasi. Enää on vain muutama päivä leikkaukseen ja jännitys kasvaa. Ihan normaalisti olen tähän mennessä elänyt arkeani. Valitettavasti aika paljon himassa on mennyt aika, mutta semmoistahan se sairasloma-aika on. Kipuja on vaihtelevasti, mutta fysioterapeutin jumppaa olen polveen tehnyt ja käynyt pienillä kävely- ja pyörälenkeillä. Muuhun ei pirstoutunut polvi enää kykene.

Koko kesä onkin mennyt kunnan kanssa tapellessa maksusitoumuksesta tähän leikkaukseen, koska operaatio maksaa yli 500 euroa eikä työterveys tee operaatiota vaan toinen yksityinen taho. Välissä oli kunnallisten lääkärien kesälomat, jonka takia tämä operaatio näin syksyyn menikin. Leikkausaika on myös jo kerran siirtynyt, syystä joka ei ollut minun mokani.

Leikkauksen jälkeen?

Operaatio on tällä viikolla eli keskiviikkona 16.9.2015. Leikkauksen jälkeen on tiedossa monen sortin kuntoutusprosessi. Muiden kokemuksia lukeneena aluksi menee ainakin 6 viikkoa vain yhdelle jalalle varaten,operaatiohoidon onnistumiseksi. Kuulostaa hyvin vaikealta,koska en todellakaan ole sohvallamakaaja-ihminen. Pakko mikä pakko. Kuuden viikon jälkeen helpottaa elämä, toivottavasti. Sairaslomaa tästä tulee todennäköisesti lisää vielä 2-3 kk.

Kuntoutusprosessi kokonaisuudessaan kestää kuitenkin varmaan 6-12 kk sen verran vaikea leikkaus tulossa.

Palaamisesta duunien pariin ei ole tietoa, eikä ole paras miettiäkään asiaa vielä. Voimavarat laitetaan toipumiseen, muu sen jälkeen.

Kuntoumisessa/toipumisessa apuna pyörii ekalla viikolla avomies. Sen jälkeen täytyy selviytyä päivät yksin. 

Tästä tulee melkoinen prosessi, mutta tervetuloa mukaan! Kommentoida saa ja kertoa omia kokemuksia, jos sellaisia löytyy.